Suomen suurin talousongelma on kasvun puute

Tuottavuus on sitä, että paremmilla välineillä saadaan enemmän aikaan.

Suomen talouskeskustelua hallitsee tällä hetkellä yksi sana: velka.

Puhutaan velkasuhteesta, alijäämistä, säästöistä ja sopeutuksista. Tämä keskustelu on tärkeää, sillä Suomen talous on liian pitkään rakentunut jatkuvasti kasvavan velan varaan ilman, että suuri osa ihmisiä on sitä välttämättä edes huomannut. Näissä keskusteluissa jää kuitenkin usein huomaamatta yksi olennainen asia: velkaantuminen ei ole sairaus itsessään. Se on viime kädessä vain huono tai väärä lääke, jolla on pyritty hoitamaan varsinaista sairautta: talouskasvun puute.

Suomen suurin talousongelma on ollut jo pitkään heikko talouskasvu ja erityisesti tuottavuuden kasvun puuttuminen.

Suomi rakennettiin sotien jälkeisenä aikana. Kasvu ruokki kasvua ja jokainen sukupolvi pärjäsi edellistä paremmin, kunnes finanssikriisin jälkeen Suomen vanha kasvumalli murtui. Nokia-vetoinen teknologiaekosysteemi kutistui, metsäteollisuus kohtasi pysyviä rakennemuutoksia kun digitalisoitunut yhteiskunta muuttui paperittomaksi ja maailmantalous muuttui. Samaan aikaan Suomessa väestön ikärakenne muuttui. Väestö ikääntyy, työikäisten määrä suhteessa muihin vähenee ja julkiset menot lisääntyvät.

Näiden muutosten keskellä emme ole onnistuneet rakentamaan riittävän vahvaa uutta kasvumoottoria.

Talouskasvusta puhutaan usein liian yleisellä tasolla. Ja mainitsematta jää usein myös se, että talouskasvu ei ole itseisarvo, vaan ehdoton edellytys sille, että hyvinvointiamme voidaan pitää yllä. Tätä on korostettava, jotta keskustelu ei mene kylmän tekntokraattiseksi eurojen pyörittelyksi.

Hieman yksinkertaistaen talouskasvua syntyy, kun tehdään enemmän työtä tai kun saadaan samalla työmäärällä enemmän tai parempaa tulosta aikaan. Jälkimmäisessä on kyse tuottavuuden kasvusta.

Suomessa talouskasvua on pyrittävä saamaan molempien kautta: on pyrittävä ratkaisemaan työllistymisen kohtaanto-ongelmaa, mietittävä keinoja kääntää alhainen syntyvyys nousuun ja sitä, miten Suomesta tehdään riittävän mielenkiintoinen maa huippuosaajille. Hokkuspokkusratkaisuja näihin haasteisiin ei ole ja osin kyse on myös syy-seuraus-suhteiden sekoittumisesta (nk. muna-vai-kana-kysymys, kumpi oli ensin). Jos Suomessa on talouskasvua kurjuuden sijaan, nuorten tulevaisuuden uskokin ehkä paranee. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa käsittele näitä – tärkeitä – kysymyksiä enempää vaan siirryn tuottavuuden puolelle. Todellisuudessa pitkän aikavälin vauraus syntyy ennen kaikkea tuottavuudesta – siitä, että samalla työmäärällä pystytään luomaan enemmän arvoa kuin aikaisemmin. Ja juuri tässä Suomi on jäänyt jälkeen tärkeimmistä verrokkimaistaan, esim. Ruotsista.

Pelkkä menojen leikkaaminen ei ratkaise ongelmaa. Vaikka julkista taloutta täytyy tasapainottaa, on tunnistettava kulutusmenojen ja tulevaisuuden kasvua rakentavien investointien välinen ero.

Kaikesta ei voi leikata.

Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, innovaatioista tai osaamisesta, saatamme hetkellisesti pienentää menoja, mutta samalla heikennämme niitä tekijöitä, joista tulevaisuuden kasvu syntyy.

Suomi tarvitsee samanaikaisesti kahta asiaa: vastuullista julkista taloudenpitoa ja määrätietoista kasvupolitiikkaa.

Yhtä ihmelääkettä kasvuun ei ole. On tehtävä investointeja uusiin vahvuuksiin. Puhdas energia, puolustus- ja turvallisuusteknologiat, terveysteknologia, datatalous sekä tekoälyä hyödyntävät teolliset ja terveysteknologiset ratkaisut ovat aloja, joilla Suomella on mahdollisuus rakentaa kansainvälistä kilpailuetua. Meidän on myös nostettava luonnonvarojemme jalostusastetta niin, että metsistä ja biotaloudesta syntyy aikaisempaa enemmän korkean arvonlisän vientituotteita. Myös Suomen vesiosaamisesta olisi kehitettävä uutta teknologiaa, jolla olisi vientimahdollisuuksia.

Samalla tarvitsemme osaajia. Koulutuksen, tutkimuksen ja työperäisen maahanmuuton merkitys korostuu, jos haluamme vastata työvoimapulaan ja houkutella investointeja Suomeen.

Kasvua ei myöskään rakenneta vastakkainasettelulla kaupunkien ja maakuntien välillä. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa. Suomen menestys syntyy siitä, että eri alueet voivat erikoistua siihen, missä ne ovat parhaimmillaan.

Lopulta kysymys on yksinkertainen.

Jos talous kasvaa hitaasti tai ei kasva lainkaan, velkaongelma palaa yhä uudelleen riippumatta siitä, kuka on vallassa. Jos taas onnistumme nostamaan tuottavuutta, houkuttelemaan investointeja ja luomaan uutta kasvua, myös julkisen talouden ongelmat muuttuvat helpommin hallittaviksi.

Siksi Suomen tulevaisuuden tärkein talouskysymys ei ole se, mistä leikataan seuraavaksi.

Tärkein kysymys on, mistä syntyy seuraavan 20 vuoden kasvu.