Nuorten miesten on päästävä mukaan, koska työ on muutakin kuin palkka

Olennaista on, että opinnot johtavat osaamiseen ja osaaminen työhön.

Kelan uusi johtaja Kirsi Varhila esitti (AL 11.8.) pysäyttävän kysymyksen: Mikä meidän nuoria miehiämme vaivaa?

Kysymys nousi Kelan havainnosta. Toimeentulotuen ehtoja tiukennettiin helmikuussa, ja tukea voidaan alentaa jopa puolella, jos ihminen ei kehotuksesta huolimatta ilmoittaudu kokoaikatyön hakijaksi tai hae hänelle kuuluvaa ensisijaista etuutta. Varhilan mukaan perusosan alentaminen on kohdistunut tyypillisesti 18–34-vuotiaisiin miehiin.

Muotoilisin hänen esittämänsä kysymyksen hieman toisin: Miksi me menetämme niin monta nuorta miestä?

Jos nuori jättää hoitamatta yksinkertaisen velvoitteen, vaikka seurauksena voi olla toimeentulotuen perusosan puolittuminen, kyse ei ehkä ole vain siitä, kannustaako sosiaaliturva työntekoon.

Pitäisi kysyä, miksi järjestelmän viesti ei tavoita ihmistä tai miksi ihminen ei enää reagoi siihen.

Osa nuorista miehistä näyttää jäävän vähitellen sivuun työstä ja muista yhteiskunnan tavallisista rakenteista. Samaan aikaan Suomessa kannetaan huolta työvoiman riittävyydestä, syntyvyyden laskusta ja nuorten hyvinvoinnista.

Näitä ongelmia ei pitäisi käsitellä toisistaan täysin erillisinä.

Työ on muutakin kuin palkka. Se tuo rytmiä elämään, yhteisön ympärille ja kokemuksen siitä, että omaa panosta tarvitaan. Koulutus antaa välineet päästä kiinni työelämään.

Työelämä on muuttunut. Aiemmin ammattiin kouluttamatonkin nuori saattoi päästä töihin tehtaalle tai rakennukselle ja oppia ammatin työtä tekemällä. Nämä työt ja työpaikat ovat vähentyneet tai vaativat nykyään enemmän koulutusta.

Siksi koulutus on entistä tärkeämpää, mutta pelkkä koulutuspaikka ei riitä. Olennaista on, että opinnot johtavat osaamiseen ja osaaminen työhön. Nuori näkee, että omalla yrittämisellä ja tekemisellä on merkitystä.

Sosiaaliturvassa saa ja pitääkin olla velvollisuuksia. On kohtuullista odottaa työkykyiseltä ihmiseltä työn hakemista ja oman osuutensa tekemistä. Yhteiskunta ei voi luvata ihmiselle elämää ilman vastuuta.

Vaatimuksen toinen puoli aina välillä unohtuu.

Kun nuorelta odotetaan vastuuta, täytyy hänellä olla todellinen mahdollisuus päästä mukaan. Se voi tarkoittaa koulutusta, ensimmäistä työpaikkaa, oppisopimusta, kuntoutusta tai joskus vain sitä, että joku auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen.

Minua huolestuttaa, jos nuori menettää uskonsa siihen, että oma tekeminen vaikuttaa tulevaisuuteen. Silloin ongelmaa ei ratkaista vain etuuksia korottamalla tai leikkaamalla.

Nuorten pitäisi voida luottaa siihen, että koulutus kannattaa, työtä on mahdollista saada ja ahkeruudella voi rakentaa itselleen hyvän elämän.

Suomi tarvitsee nämä nuoret.

Tärkein kysymys ei olekaan, mikä nuoria miehiä vaivaa, vaan miksi osa heistä jää sivuun ja miten autamme heidät takaisin mukaan.

Julkaistu alunperin mielipidekirjoituksena Aamulehdessä, 15.8.2026