Turvallisuus arjessa ja kriiseissä
Turvallisuus tarkoittaa minulle sitä, että voin illalla mennä levollisin mielin nukkumaan ja luottaa siihen, että Suomessa yhteiskunnan tärkeät toiminnot turvataan ja ihmisistä pidetään huolta myös silloin, kun kaikki ei toimi normaalisti.
Turvallisuus alkaa arjesta. Jokaisen on voitava tuntea olonsa turvalliseksi – niin kotona, koulussa kuin julkisilla paikoillakin. On voitava luottaa siihen, että apua saa tarvittaessa. Tämä edellyttää toimivaa poliisia, pelastustoimea ja oikeusjärjestelmää sekä kykyä ehkäistä ongelmia ennen kuin ne muuttuvat vakaviksi.
Maanpuolustus toimii ja sen rinnalla huoltovarmuudesta on huolehdittava niin, että Suomi tarvittaessa selviää erilaisista häiriöistä ja kriiseistä. Tätä minä edellytän.
Lähtökohta on, että Suomessa on riittävä kyky tuottaa ruokaa ja energiaa. Sähköverkkojen, tietoliikenneyhteyksien ja muun kriittisen infrastruktuurin pitää kestää häiriöitä. Myös digitaalinen turvallisuus on huoltovarmuutta, sillä yhä suurempi osa yhteiskunnasta toimii täysin sähköisesti ja pilvipalveluiden varassa.
Kriiseihin varautuminen edellyttää, että meillä on myös normaalioloissa riittävästi omaa tuotantoa, osaamista ja yritystoimintaa kriittisillä aloilla. Niitä ei voida rakentaa tyhjästä vasta kriisin puhjettua.
Kokonaisuuden kannalta on myös olennaista tiedostaa, mistä ja kenestä olemme riippuvaisia, sillä kaikkea ei ole järkevää eikä edes mahdollista tehdä itse. Kriittisissä asioissa yhden toimittajan, yhden teknologian tai yhden maan varaan jääminen voi muodostua riskiksi.
Emme muutoinkaan pysty turvaamaan kaikkea yksin, vaan tarvitsemme vahvaa yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, EU ja Naton kanssa. Turvallisuus tänä päivänä on ennen kaikkea ennakointia. On tunnistettava niin ihmisten arkeen kuin koko yhteiskunnan toimintaan kohdistuvat uhat ja pyrittävä ehkäisemään niitä ajoissa. Turvallisuus rakennetaan ennen kriisiä – ei vasta kriisin ollessa ovella.
