MIELIPIDE. Kun sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille ensi vuoden vaihteessa, herää kysymys, mitä tapahtuu ennaltaehkäiseville palveluille, jotka eivät ole selkeästi sosiaali- tai terveydenhuollon piiriin kuuluvaa sairauden tai ongelman hoitoa, vaan nimensä mukaisesti niiden ennaltaehkäisemistä.
Yhteiskunnalle on edullisempaa – ja kaikille parempi – jos ihmiset pysyvät mieleltään ja kropaltaan mahdollisimman pitkään terveinä.
Samalla, kun vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta alueille, varataan palveluiden rahoittamiseen tarvittavat määrärahat valtion budjetissa alueiden käyttöön. Määrärahat vastaavat summaa, jonka kunnat ovat palveluiden tarjoamiseen käyttäneet. Laskennassa on otettu huomioon muun muassa alueella asuvien ikärakenne ja terveys. Kuntien valtionosuudet pienenevät vastaavasti. Koska sote-uudistus viivästyi, on joissain kunnissa jäänyt jonkin verran hoitovelkaa ja uudistuksia tekemättä. Tämä vaikuttaa suoraan hyvinvointialueille varattuihin määrärahoihin. Mutta myös kunnissa on valtionosuuksien pienenemisen johdosta herännyt huoli resurssien riittävyydestä niille jääviin tehtäviin, kuten opetukseen ja kulttuuriin.
Minulla on herännyt huoli siitä, putoavatko ennaltaehkäisevät palvelut alueiden ja kuntien väliin, silloin kun tai jos rahat käyvät vähiin, eikä alueen ja kunnan vastuita ole selkeästi määritelty.
Esimerkkinä mahdollisista väliinputoajista ovat osa lasten ja nuorten, ja perhekeskusten palveluista sekä mielenterveyden ongelmia ennaltaehkäisevistä palveluista, samoin kuin päihde- ja parisuhdeasioiden palveluista. Tässä tärkeään rooliin nousee alueiden ja kuntien yhteistyö kolmannen sektorin kanssa, mihin myös seurakunnat kuuluvat. On tärkeää, että järjestetään tilaisuuksia kuten kaikille avoimia perhekahviloita, joissa saa vertaistukea, tai vaikka vain kohtaamispaikkoja ikääntyneemmille.
Valkeakoskella kaupunki ja seurakunta tekevät hyvää yhteistyötä, minkä toivon ja uskon jatkuvan. Joiltain osin kaupunki avustaa seurakuntaa palveluiden tuottamisessa – tällä hetkellä koululaisten 1.–2.-luokkalaisten iltapäivätoimintaa, mutta suurimmalta osin seurakunta rahoittaa työn itse. Valkeakoskella Sääksmäen seurakunta tarjoaa esimerkiksi alle kouluikäisille kerhotoimintaa ja perheille kohtaamispaikkoja kuten taapero- ja perhekahviloita. Seurakunta tarjoaa myös nuorimmille kouluikäisille suunnattua toimintaa – välipala- ja kädentaitokerhoja koulun jälkeen tueksi tärkeässä uudessa elämänvaiheessa. Tämä on erinomainen esimerkki hyvin toimivasta yhteistyöstä tärkeissä ennaltaehkäisevissä palveluissa.
Tällaisesta yhteistyöstä samoin kuin seurakunnan omasta toiminnasta on pidettävä huolta jatkossakin. On hyvä olla aallon harjalla ja katsoa eteenpäin valmiina tarttumaan toimiin, jos tarvetta havaitaan.
Muutaman viime vuoden aikana nuorten mielenterveyshaasteet ovat lisääntyneet. Myös alle kouluikäisillä on aikaisempaa enemmän keskittymisongelmia ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä haasteita. Tämä saattaa olla yksi ”korona-seisokkien” jälkivaikutuksista. Joka tapauksessa yksi alue, johon seurakunnan lapsityössä voisi olla hyvä panostaa jatkossa entistä enemmän, on neuropsykiatristen (NEPSY) ongelmien tunnistaminen samoin kuin nuorille suunnattu matalan kynnyksen ”walk-in” -terapia. Ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten kanssa kantaa hedelmää myöhemmin.
Tässä ei toki käännetä selkää iäkkäämmille. Kaikki innostava, mielekäs ja aktiivisuutta ylläpitävä toiminta on tärkeää ennaltaehkäisyä oireisiin, jotka eivät siten ehkä edes ilmaannu tai joiden hoitaminen myöhemmin olisi kalliimpaa. Mahdollisuuksien kirjo on laaja ja seurakunnalla tärkeä rooli. Ihmiset ihmisiä varten!
Kirjoitus on julkaistu Valkeakosken Sanomissa: https://www.valkeakoskensanomat.fi/puheenvuoro/art-2000009170566.html