Yhä useampi tila Suomessa kamppailee räjähdysmäisen kustannustennousun kanssa. Maatalousyrittäjälle alkutuotannossa ei jää käteen tarpeeksi, jotta toiminta olisi kannattavaa.
Maaseudun tulevaisuuden teettämän gallupin mukaan 77% suomalaisista on huolissaan maatalouden alasajosta ja 85%:n mukaan maataloustuottajien pitäisi saada nykyistä suurempi osuus ruuan hinnasta.
Näiden lukujen mukaan suomalainen kuluttaja on herännyt näkemään maataloustuottajien ahdingon. Tuottajan kukkaroa tämä ei kuitenkaan täytä, ellei löydetä keinoja puuttua tilanteeseen.
Markkinoilla hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella. Vaikutusta on myös osapuolten neuvotteluvoimalla ja sillä, kuinka helposti pystyy valitsemaan kauppakumppaninsa.
Tuottajan asemaan voitaisiin vaikuttaa 1) sääntelemällä markkinoiden toimintaa esimerkiksi määrittelemällä minimihinnat tai tuottomarginaalit eri portaille, tai 2) parantamalla tuottajan neuvotteluasemaa. Puhtaaseen sääntelyyn ei markkinataloudessa turvauduta niin kauan kuin kilpailu toimii, mutta heikomman osapuolen (neuvottelu)asemaa voidaan parantaa lainsäädännöllä.
Elintarvikemarkkinalailla parannettiin alkutuottajan neuvotteluasemaa panemalla EU:n sopimattomia kauppatapoja koskeva direktiivi täytäntöön 2019. Viime syksynä eduskunnalle annettiin ehdotus, jossa rajataan maksuaikoja ja kielletään maksuttomat tavaranpalautukset tarkoituksella parantaa elintarvikeketjussa heikoimmassa asemassa olevien toimijoiden asemaa. Lain on määrä tulla voimaan toukokuussa 2023. Soraääniä muutosehdotuksen riittämättömyydestä kuuluu kuitenkin jo nyt.
On esitetty, että kilpailulainsäädäntöä tulisi muuttaa antamalla alkutuottajille mahdollisuus sopia hinnoista. Suomen kilpailulainsäädäntö on alisteinen EU:n kilpailulainsäädännölle ja maataloustuotteiden osalta EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle, joten katse kääntyy Brysselin suuntaan – eikä tällä kertaa ehkä turhaan.
EU:n maatalouspolitiikkaan kuuluvaa markkinajärjestelyasetusta on tuoreeltaan muutettu siten, että hinnoista ja yhteisistä menettelytavoista on mahdollista sopia elintarvikeketjun osapuolten kesken, jos sellainen on välttämätöntä ”kestävämpien” tuotteiden saattamiseksi markkinoille. Tämä mahdollistaa paitsi horisontaaliset (hinta)sopimukset alkutuottajien kesken, myös vertikaalisen järjestelyn perustamisen, jossa voidaan sopia esimerkiksi menettelytavat (mukaan lukien hinnat) kullekin portaalle edellyttäen, että tämä on välttämätöntä kestävämmän maataloustuotteen markkinoille saattamiseksi. Kestävyysvaatimus ja tuottajien mukanaolo ovat ehdottomia edellytyksiä poikkeukselle kilpailulainsäädännössä muutoin noudatettavasta hintasopimuskiellosta.
EU-asetuksen mukaisella kestävyysvaatimuksella tarkoitetaan sitä, että järjestelyn on pyrittävä edistämään yhtä tai useampaa seuraavista kestävyystavoitteista, jotka asetus tarkemmin määrittelee:
a) ympäristötavoitteet (kuten ilmastonmuutoksen hillitseminen maiseman ja vesien suojelu sekä kiertotalous ja biodiversiteetti ja ennallistaminen);
b) torjunta-aineiden käytön vähentäminen, lääkeresistenssin riskin hillintä; ja
c) eläinten terveys ja hyvinvointi.
Koko valmistus- ja jakeluketjun kattava järjestely, joka mahdollistaa jopa hinnoista sopimisen kestävämpien tuotteiden saattamiseksi markkinoille, kuulostaa Suomen markkinatilanteessa harkinnan arvoiselta mahdollisuudelta. Alkutuottajat yksin tuskin pystyisivät saamaan riittävästi neuvotteluvoimaa keskittyneillä, oligopolistisillä markkinoillamme.
EU:n markkinajärjestelyasetus luo mahdollisuudet saattaa markkinoille tietyt kestävyyskriteerit täyttäviä tuotteita siten, että jokainen kaupan porras – alkutuottaja mukaan lukien – saa reilun ja kohtuullisen, sovitun hinnan tuotteestaan.
Nähtäväksi jää, ovatko kuluttajat loppujen lopuksi valmiita ja kykeneviä maksamaan tuotteesta pyydettyä hintaa. Myös kestävyyden määrittely saattaa tuottaa haasteita.
Komissio on laatinut asetuksen soveltamista tarkentavan suuntaviivaluonnoksen ja avannut 10.1.2023 julkisen kuulemisen, johon on mahdollista toimittaa kommentteja 24.4.2023 saakka. Suuntaviivojen odotetaan valmistuvan joulukuussa 2023.
Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus niin maataloustuottajille kuin valmistajille ja kaupallekin yhdessä ja erikseen pohtia, millä edellytyksillä kestävyyssopimuksilla voitaisiin saavuttaa lain sallimissa rajoissa Suomen markkinoille sopiva järjestely (ensin vaikka vain muutaman tuotteen osalta), ja välittää viesti kuulemisen kautta komissiolle. Tämän selvitystyön ja vaikuttamisen aika on nyt!
Tämä teksti on julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa 20.2.2023 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/6580d099-c0d7-4ea0-8918-a98c20f89dc2
Comments