Yhdistyneiden Kuningaskuntien (UK) pääministeri Theresa May ilmoitti tiistaina olevansa valmis hakemaan pidennystä sopimuksen EU:n toiminnasta (SEUT) 50 artiklan mukaiseen eroprosessiin, ellei UK:n parlamentin alahuone hyväksy hänen neuvottelemaansa erosopimusta 12.3.2019 järjestettävässä äänestyksessä. Jos erosopimusta ei hyväksyttäisi, eikä SEUT 50 artiklan mukaiselle määräajalle haettaisi pidennystä, eroaisi UK EU:sta maaliskuun lopussa 2019 ilman sopimusta tai ylimenokautta (kova Brexit). Kova Brexit on peikko - jopa suurelle osaa Brexitin kannattajista.
Ilmassa on Brexit-väsymystä, joka voi altistaa EU-puolella päätöksentekijöitä tekemään myönnytyksiä.
Voimakkaimmat Brexitin puolustajat ovat raivoissaan Mayn ilmoituksesta, sillä he pelkäävät sen pakottavan erosopimusta alun perin vastustaneet edustajat hyväksymään sen ”kahdesta pahasta vaihtoehdosta vähemmän pahana". He pelkäävät, että ellei Brexit tapahdu nyt, eromääräajan pidentäminen saattaisi johtaa uuteen kansanäänestykseen, jonka seurauksena UK päättäisi pysyä EU:ssa.
Kova Brexit on peikko - jopa suurelle osaa Brexitin kannattajista.
Mayn kannattajien suuri huoli tällä hetkellä on pitää eurooppamieliset ministerit hallituksessa. Useampi on uhannut erota, ellei vaihtoehtoa löydetä kovalle Brexitille. Mayn kannattajat olettavat UK:n yritysmaailman edustajien ryhtyvän kovalla rintamalla tukemaan Mayn linjaa. Nimenomaan yritysmaailmalle povataan suurimpia tappioita kovasta Brexitistä.
Maaliskuun 12 päivä UK:n parlamentissa äänestetään uudelleen Brexit erosopimuksesta. Jos erosopimusta ei hyväksytä, äänestetään siitä, haluaako UK kovan Brexitin vai SEUT 50 artiklan mukaisen pidennyksen eroprosessiin. Muiden EU jäsenmaiden on hyväksyttävä pidennys. Ellei UK halua järjestää EU-parlamentin vaaleja 26.5.2019, ei pidennys voisi kuitenkaan olla yli kuluvan parlamentin toimikauden.
Yritysmaailmalle povataan suurimpia tappioita kovasta Brexitistä.
Oma mielipiteeni on, että jos pidennetty eroprosessi johtaa lopulta siihen, että Britannia pysyy EU:n jäsenenä ja runsas enemmistö on sen takana, olisi lopputulos paras mahdollinen. Jos määräajan pidentäminen ainoastaan käytetään siihen, että UK pyrkii neuvottelemaan itselleen paremmat edut – kuuluisa rusinoiden poimiminen pullasta, jossa UK on perinteisesti taitava – ei suunta ole hyvä.
Ilmassa on Brexit-väsymystä, joka voi altistaa EU-puolella päätöksentekijöitä tekemään myönnytyksiä. Myönnytykset eivät ole ainakaan periaatetasolla hyvä, sillä niistä voi saada kuvan, että EU:n etuja voi hankkia osallistumatta kustannuksiin. Tähän EU ei ole valmis.