Kun energiakeskustelut alkoivat syksyllä 2021, Suomi saattoi seurata maakaasuriippuvaisten maiden ongelmia lähinnä sivusta. Suomen energiapaletti rakentuu pitkälti uusiutuvien energialähteiden ja ydinvoiman varaan maakaasun kattaessa energiatarpeestamme ainoastaan noin 5 %.
Vaikka olemme energian suhteen yksi Euroopan parhaimmassa asemassa olevista maista, alkaa kaasuongelman laajuus ja vaikutusten kauaskantoisuus kuitenkin näkyä myös Suomessa. Onhan Saksa Suomen merkittävin kauppakumppani.
Gazprom katkaisee tänään 11.7. Nordtream1-putkea myöten kulkevat kaasutoimitukset kahdeksi viikoksi vuosittaisten huoltotöiden johdosta. Yleisesti arvellaan kuitenkin, että ”huoltotöitä” täytyy jatkaa pidempään, eivätkä hanat todennäköisesti aukea enää lainkaan. Tähänkin ollaan varautumassa, mutta hinnasta tulee korkea.
Juhannuksen alusviikolla Saksassa käynnistyi kaasuenergian kolmivaiheisen hätäsuunnitelman toinen vaihe, jolloin kaasuntoimittajat saivat valtuudet siirtää nousevia kustannuksia loppukuluttajille. Kuluttajille on tiedossa vähintään 2.000 € lisäkustannukset, jotka tilanteen vakavuudesta riippuen tullevat reippaastikin nousemaan. Kyse ei kuitenkaan vielä ole varsinaisesta markkinasäännöstelystä, johon liittovaltion verkkovirastolle annetaan toimivaltuudet vasta kolmannessa, nk. hätätilavaiheessa. Nyt yrityksiä ja kotitalouksia kehotetaan vapaaehtoisiin energian säästötoimiin, kuten käyttämään suihkussa lämmintä vettä vain kahtena päivänä viikossa, mutta siitä voidaan lähteä, että pakolliseenkin säännöstelyyn joudutaan ennen pitkää turvautumaan.
Varautumisesta huolimatta tilannetta voi kuvata kriittiseksi, sillä Saksan talous on riippuvainen nimenomaan Venäjän kaasutoimituksista. Lähes puolet Saksan kotitalouksista (19,2 mijoonaa asuntoa) lämpiää kaasulla. Vaikka Saksan maakaasuvarannot ovat USA:n, Venäjän ja Ukrainan jälkeen maailman suurimmat, riittäisivät ne täysinäkin vain kahden ja puolen kuukauden ajaksi ilman venäläisen kaasun toimituksia.
Kokonaistilannetta Saksan kannalta hankaloittaa myös EU:n kaasuenergia-asetus, joka velvoittaa jäsenvaltioita niukkuustilanteessa solidaarisuuteen. Saksan tulee sen mukaan auttaa turvaamaan kaasun saanti myös Belgiassa, Tsekkissä, Tanskassa, Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Slovakiassa ja Ruotsissa.
Saksan energiahätätilalainsäädäntö takaa kaasutoimitukset tietyille kuluttajaryhmille kuten kotitaloudet, sairaalat, ja kotitalouksille lämpöä toimittavat kaasuvoimalaitokset mahdollisuuksien mukaan säännöstelyistä huolimatta.
Koska maakaasuenergiaa ei ole riittävästi kaikille tarvitsijoille, käydään Saksassa tällä hetkellä kiihtynyttä keskustelua nk. energia-triaasista (”Triage”). Triage-termi kuuluu alun perin lääketieteeseen ja sillä tarkoitetaan hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia silloin kun akuuttihoitoa ei resurssien puutteen vuoksi voida tarjota kaikille. Taistelu- ja katastrofitilanteissa termillä viitataan myös ”eloonjäävien maksimointiin”, mistä syystä sen käyttäminen energiakriisin yhteydessä kuvastaa myös tulevien poliittisten päätösten vaikeutta.
Jos esim. Saksassa noin 40.000 ja maailmanlaajuisesti yli 100.000 ihmistä työllistävä kemianteollisuuden yhtiö BASF joutuu keskeyttämään toimintaansa ja lomauttamaan työntekijöitä, kärsivät siitä paitsi lomautettujen työntekijöiden perheet myös kaikki, jotka tarvitsevat yrityksen tuotteita – kuten maanviljelijät lannoitteita tai moni teollisuuden ala, kuten paperi-, lääke-, ja tekstiiliteollisuus, kemikaaleja. Myös rakennus-, ja autoteollisuus käyttää tuotteita, joiden valmistukseen tarvitaan maakaasua. Edes elintarviketeollisuus tai sairaalatarvikkeet eivät jää vaikutuksitta. Teollisuuden seisokit aiheuttavat kerrannaisvaikutuksia ja ruokkivat talouden kierrettä alaspäin. Kun Euroopan vetomoottori, Saksa, alkaa yskiä, heijastuvat vaikutukset väistämättä muihinkin maihin.
Kenelle siis maakaasua toimitetaan ja kenelle ei? Riittävätkö rahkeet eurooppalaiseen solidaarisuuteen, jos samaan aikaan kotimaassa joudutaan sulkemaan teollisuuslaitoksia ja lomauttamaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä?
Kauanko Saksassa ja koko Euroopassa yhteiskuntarauha säilyy, kun energiasta on pula ja kuluttajahinnat samanaikaisesti nousevat pilviin.
Todennäköisesti osa Putinin strategiaa onkin yhteiskuntarauhan ja EU:n yhtenäisyyden horjuttaminen. Oliko 2021 syksynä alkanut energian hintojen nousu sattumaa? Ainakin amerikkalainen kenraali Ben Hodges, joka on myös yksi vuosi sitten ilmestyneen Euroopan sotilaallista tulevaisuutta koskevan kirjan ”Future war and the defence of Europe” kirjoittajista, varoitti jo vuonna 2015 Venäjän varustautuvan noin 5-6 vuoden kuluttua alkavaan sotaan.
Kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen blogissani: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petraschulzesteinen/tanaan-suljetaan-kaasuhanat-saksassa-milloin-tulee-oikeasti-kylma/
