Venäjä käy energiasotaa koko Eurooppaa vastaan, vaikka ei sitä sellaiseksi itse nimitä. Erittäin voimakkaasti kärsii Saksa, joka on omilla politiikkatoimillaan saattanut itsensä maakaasusta riippuvaiseen asemaan.
Maakaasun hinnan nousu on järisyttänyt Euroopan energiamarkkinoita ja selkeimmin vaikutukset ovat näkyneet sähkön hinnassa EU:n sähkömarkkinoiden rakenteesta ja sääntelystä johtuen.
Monissa Euroopan maissa, kuten Suomessa, kotitalouksien ahdinkoa tuetaan erilaisin sähkötukipaketein. Tämän kaltaiset tukitoimet eivät ratkaise sähkömarkkinoiden toiminnasta johtuvaa ongelmaa, mutta lieventävät näistä aiheutuvia oireita.
Ratkaisua odotetaan nyt EU-tasolta.
EU:n energiaministerit esittivät 9.9.2022 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan Komissiolle listan toimista, joita Komission odotetaan työstävän syyskuun aikana lainsäädäntöehdotuksiksi. Toivelistalle kuului mm. väliaikainen hintakatto kaasulle, katto edullisesti sähköä tuottavien yritysten tuloille, yhteiseurooppalaiset sitovat energiansäästätavoitteet ja ratkaisu sähköpörssin luonteesta johtuviin likviditeettiongelmiin.
Tahtotila on selkeä, mutta ratkaisun löytäminen tulee olemaan vaikeata. Komission puheenjohtaja Ursula Von der Leyen mainitsi ”Unionin tila”-puheessaan keskiviikkona 14.9. muutamia suunnitteilla olevia väliaikaistoimia, joihin kuului toivelistallakin olleista esimerkiksi energiansäästötavoitteet ja eräänlainen ”Robin-Hood-henkinen” järjestely, jolla asetettaisiin katto edullisesti – lähinnä uusiutuvin energialähtein – sähköä tuottavien yritysten tuloille. Katto- ja pörssihinnan välinen erotus kanavoitaisiin sitä kipeimmin tarvitseville tahoille. Koska tällaisen järjestelyn toteuttaminen tulisi todennäköisesti tarkoittamaan maksu- tai verojärjestelyä, jolla tuloa siirrettäisiin (EU:n tai jäsenvaltioiden kautta) yrityksiltä kansalaisille, tulisi ratkaisu, sen toteutuksesta riippuen, varmasti aiheuttamaan keskustelua omistajansuoja- ja toimivaltakysymysten osalta.
Venäjän toimista johtuvaa sähkömarkkinoiden ongelmaa ei ratkaista väliaikaismenettelyin, eikä yksinkertaista ratkaisua ole helppo löytää edes EU:n sähkömarkkinalainsäädäntöä uudistamalla – ainakaan niin kauan, kun Eurooppa tarvitsee Venäjältä tuotavaa maakaasua ja sen maailmanmarkkinahinta pysyy korkealla.
Pidemmän aikavälin uudistuksista Von der Leyen mainitsi puheessaan pyrkimyksen erottaa maakaasun ja sähkön hinnoittelu toisistaan. Ajatus on hyvä, mutta sen toteuttaminen tulisi tarkoittamaan markkinoihin puuttumista. Koska markkinoihin puuttumiseen liittyy aina riski ennalta arvaamattomista vastareaktioista, on mielenkiintoista seurata, eteneekö ajatus lainsäädäntöehdotukseen asti, ja jos etenee, kuinka Komissio tulisi riskeihin tulisi varautumaan.
Joka tapauksessa kaikille maille sopivan, oikeudenmukaiselta tuntuvan mallin kehittäminen on haasteellista: Toisissa maissa valtioilla on omistusta hyvin tuottavissa uusiutuvan energia yhtiöissä, toiset maat ovat riippuvaisempia fossiilisesta energiasta kuin toiset ja kussakin maassa – enemmän tai vähemmän tuntuvalla tavalla – poliittiset, ideologiset päätökset ohjaavat ratkaisuja.
EU:n energiamarkkinat ovat yhteiset, mutta jokainen jäsenvaltio tekee omat ratkaisunsa. Tämän tulisi mielestäni heijastua komission ehdotukseen siten, että jäsenvaltiot joutuisivat kantamaan vastuun – ja hinnan – omista energiaratkaisuistaan. Esimerkiksi Saksan päätös luopua ydinvoiman tuotannosta ilman, että maassa olisi ollut toimiva strategia omavaraisen energiatuotannon turvaamiseksi, on osaltaan vaikuttanut sähkön hintojen voimakkaaseen nousuun, josta koko Eurooppa kärsii.
Kirjoitus on julkaistu myös Valkeakosken Sanomien mielipidepalstalla: