Maakaasupula Saksassa ilmenee usein eri tavoin. Yhä useampi yritys on hakeutunut selvitystilaan – kuten WC-paperin valmistaja Hakle tai kenkäjätti Görtz. Kuljetusalaa painavat erityisesti polttoaineiden kohonneet hinnat, mutta yllättäviäkin uusia uhkia ilmenee: pakokaasua puhdistavan lisäaineen, ”AdBluen” valmistus uhkaa loppua raaka-ainepulan (maakaasu) vuoksi.
Selkeimmin maakaasupula näkyy sähkön hinnoissa. Sähkömarkkinat reagoivat energiakriisissä voimakkaimmin ja vaikutukset ulottuvat Suomeen asti.
Tähän on syynä EU:n sähkömarkkinalainsäädäntö, jota ei ole suunniteltu toiminaan nykyisen kriisin kaltaisessa tilanteessa. Järjestelmän tarkoitus oli ohjata investointeja uusiutuviin energiamuotoihin antamalle niille pörssikaupassa etusija: ensin otetaan tuuli- ja aurinkovoimalla, sitten ydinvoimalla, ja viimeisenä hiili- ja kaasuvoimalla tuotettu sähkö. Rajakustannuksiin perustuen koko erän hinta määräytyy kulloinkin kalleimmin tuotetun yksikön mukaan.
Luonnollisesti myös kysynnän ja tarjonnan laki – mukaan lukien tyynien ja varjoisien päivien aiheuttamat kausivaihtelut – ohjaa hinnoittelua. Kun kysyntä kasvaa, nousee hinta. Euroopassa kysyntä ylittää tarjonnan. Jos tuotantokapasiteettiä ei saada nopeasti ylös, jää ratkaisuksi kulutuksen vähentäminen – säännöstelyn kautta, jos vapaaehtoisuus ei tuota tulosta. Pahimmassa tapauksessa edessä on hallitsematon, useita päiviä kestävä sähköpimento (ohjaamaton katko).
EU:n energiaministerit vaativat Komissiolta toimia. Tahtotila on selkeä, mutta ratkaisun löytäminen haasteellista. Venäjän hinnoittelu- ja säännöstelypolitiikasta johtuvaa ongelmaa ei ratkaista väliaikaistoimin eivätkä rakenteelliset uudistukset ole helppoja – ainakaan niin kauan, kun Eurooppa tarvitsee Venäjän maakaasua ja maailmanmarkkinahinta pysyy korkealla. Kaikille maille sopivan, oikeudenmukaiselta tuntuvan mallin kehittäminen on haasteellista: Toisissa maissa valtioilla on omistusta hyvin tuottavissa uusiutuvan energia yhtiöissä, toiset maat ovat riippuvaisempia fossiilisesta energiasta kuin toiset ja kaikkialla – enemmän tai vähemmän tuntuvasti – poliittiset, ideologiset päätökset ohjaavat ratkaisuja. EU:n energiamarkkinat ovat yhteiset, mutta jäsenvaltiot tekevät omat ratkaisunsa. Myös maailmanlaajuisella kilpailulla on osansa.
Väliaikaisratkaisuna Komissio tullee esittämään jollekin tasolle asetettua sähkön hintakattoa. Pörssihinnan ja hintakaton välinen erotus tulee ”jonkun” maksettavaksi – todennäköisimmin EU:n ja sitä kautta jäsenvaltioiden BKT:n tai tätä tarkoitusta varten kehitettävän avaimen suhteessa.
Toisena väliaikaisratkaisuna tullaan todennäköisesti asettamaan jonkinlainen ”Robin-Hood-henkinen” maksu- tai verojärjestely, jolla tuloa siirrettään uusiutuvin energialähtein tuottavilta yrityksiltä (EU:n tai jäsenvaltioiden kautta) vaikeammin toimeentuleville tahoille. Omistajansuoja- ja jäsenvaltioiden toimivalta verolainsäädännön osalta tullevat puhuttamaan.
Pitäisin järkevänä sellaisen järjestelyn kehittämistä, jossa kukin jäsenvaltio joutuisi kantamaan omien energiaratkaisujensa hinnan. Tässä viittaan erityisesti Saksan tilanteeseen, jossa 2011 tehty päätös luopua ydinvoimasta ilman, että maassa olisi ollut toimiva strategia omavaraisen energiatuotannon turvaamiseksi, tapahtui täysin vailla EU-tason koordinointia. Puollan jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta oman energiapolitiikkansa suhteen. Rajan tulisi kuitenkin käydä siinä, ettei jäsenvaltio voi tehdä sellaisia ratkaisuja, joilla vedetään toisetkin maat hankaluuksiin. Suomi on toistaiseksi tehnyt hyviä ratkaisuja.
Kirjoitus on julkaistu Talouselämän Tebatti-sivulla mielipidekirjoituksena 18.9.2022: https://www.talouselama.fi/uutiset/tebatti-kaasupula-nostaa-sahkon-hintaa-loytyyko-eusta-ratkaisu-ennen-kuin-wc-paperi-loppuu/76108d94-f93c-4357-9d46-307ebea42cfb?ref=email:7fc0
Valokuva Talouselämän Tebatti-sivulta