Burt Bacharah on kuollut. Luin uutisen ja pala kohosi kurkkuun ja silmäkulma kostui. Miksi näin voimakas reaktio? Enhän minä tuntenut tätä miestä, enkä edes hänen kappaleitaan kuunnellut – tietoisesti ainakaan.
Samassa alkoi mieleeni nousta sävelet ”Raindrops keep falling on my head”, ”Make it easy on yourself”, „Trains and boats and planes“, „I say a little prayer”.
…Tarkastelin 2-3-vuotiaan kiinnostuksella tarjoiluvaunun laatikosta löytyviä erilaisia tupakka-askeja, kirjavia kiiltäväkantisia pieniä tulitikkuaskeja, sikarilaatikkoa ja nuuhkin laatikossa olevan sikarin tuoksua. Omin luvin olin tutkimusmatkalla. Sitten mieleeni nousi sekavassa järjestyksessä erilaisia kuvia: katselin takkatulta ja taustalla kuului puheensorinaa; vanhempieni mukana naapurissa iltaa viettämässä; havahduin kun isä kantoi minut nukkuvana kotiin – olin nukahtanut ”ystävällisen elukka höpökän” ja suuren ”liisa-tyynyn” viereen. Olin turvallisin mielin. Juuri opintonsa päättäneillä vanhemmillani oli hauskaa ystäviensä kanssa, jossain kaukana taustalla vaikutti varmasti vielä sekin, että nootti-kriisestä ja Kuuban kriiseistä oli selvitty, Suomi oli nousussa, eikä 70-luvun öljykriisi vielä ehtinyt painaa mieliä.
En toki itse elänyt tuota aikaa – muutoin kuin pikkulapsen aistein vainuten vanhempieni ja isovanhempieni tuntemuksia ja yleistä ilmapiiriä – mutta ilmapiiri oli toiveikas, hyvä elämä edessä.
Burt Bacharahin musiikki symboloi minulle tuota aikaa. Koska minulla on yllättävän selkeitä muistikuvia jo aivan varhaislapsuudestani, ehdin juuri ja juuri ”mukaan” näkemään ja tuntemaan, minkälainen Suomi oli, kun hyvinvointiyhteiskuntaamme alettiin rakentaa.
Tätä hyvinvointiyhteiskuntaa haluan puolustaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa työn tekemistä arvostetaan, missä työn tekeminen on kannustavaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa nuorilla on tulevaisuuden uskoa, hyvät koulutusmahdollisuudet ja valoisa tulevaisuus – siitäkin huolimatta, että tiedän seuraavien muutaman vuoden muodostuvan maailman taloudentilasta johtuen vaikeiksi myös meillä Suomessa. Me selviämme tästä – suunta on ETEENPÄIN!