Miljardi-investoinnit eivät oikeuta sivuuttamaan ympäristölainsäädäntöä
Kukaan tuskin kiistää, etteikö Suomi tarvitsisi investointeja, työpaikkoja ja talouskasvua. Siksi Googlen syyskuinen ilmoitus datakeskushankkeesta ja 13 miljardin euron investoinneista Suomeen oli merkittävä uutinen. Mutta suurikaan investointi ei oikeuta tinkimään lakien noudattamisesta.
Muhoksella metsää on kaadettu Googlen mukaan 330 hehtaaria ja Kajaanin Otanmäessä hieman alle 200 hehtaaria, vaikka ympäristövaikutusten arviointi (YVA-menettely) on ollut vielä kesken. Ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitus on nimenomaan selvittää hankkeen vaikutukset ennen kuin ympäristöä muutetaan peruuttamattomasti.
Lupa- ja valvontavirasto on kehottanut Googlen hankeyhtiötä Tuike Finlandia keskeyttämään ympäristöä merkittävästi muuttavat valmistelutyöt. Poliisi on aloittanut Muhoksen tapahtumista esiselvityksen.
Google katsoo toimineensa metsälain mukaisesti, mutta metsän hakkaaminen metsätalouskäyttöön on eri asia kuin metsien muuttaminen datakeskusalueeksi. Metsälain mukaisten velvoitteiden täyttäminen ei yksin ratkaise sitä, onko metsän raivaaminen datakeskuksen rakentamista varten sallittua YVA-menettelyn ollessa kesken.
Miksi valvonta ei puuttunut tilanteeseen aikaisemmin?
Kuinka on mahdollista, että näin laajat työt voitiin tehdä, vaikka ympäristövaikutusten arviointi oli kesken?
Mitä hankkeen toteuttaja, kunnat ja valvontaviranomaiset ovat tienneet, ja missä vaiheessa?
Onko valvonta Suomessa riittävää – entä lainsäädäntö?
Oikeusvaltiossa samoja sääntöjä täytyy soveltaa kaikkiin, myös kansainvälisiin suuryrityksiin, jotka tuovat Suomeen rahaa ja investointeja. Investointien houkutteleminen ei saa johtaa siihen, että esimerkiksi ympäristövaikutusten selvittäminen jätetään taka-alalle, jotta hanke voisi edetä.
Lupa- ja valvontaviraston mukaan hankealueilla on puuston poistamisen lisäksi muun muassa kuorittu pintamaita, rakennettu työmaateitä ja muutettu ojituksia. Virasto katsoo, että tällaiset toimenpiteet voivat heikentää ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitusta. Miksi tilanteeseen ei puututtu aikaisemmin?
Ympäristöministeri Sari Multalan mukaan nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista rangaistusta siitä, että hankkeen valmistelutöitä tehdään ennen ympäristövaikutusten arvioinnin päättymistä.
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen ympäristörikoksia koskevien säännösten tiukentamisesta. Esitys kattaisi tietyin edellytyksin myös YVA-menettelyn aikana tehdyt luvattomat valmistelutyöt, kuten puiden kaatamisen ja maan kaivamisen.
Mutta riittääkö tämä? Kaikki vakavatkaan lainvastaiset toimet eivät välttämättä johda rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Siksi tarvitaan myös mahdollisuus määrätä yritykselle tuntuva hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on riittävän vaikuttaakseen myös miljardiluokan hankkeita toteuttavien yritysten toimintaan.
Jos yritys voi ensin raivata satoja hehtaareja metsää ja vasta sen jälkeen selvitetään, oliko menettely sallittua, ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitus vaarantuu. Jälkikäteinen keskeyttämismääräys ei palauta kaadettua metsää.
On myös selvitettävä, miksi valvonta ei puuttunut Muhoksen ja Kajaanin töihin aikaisemmin ja pitäisikö merkittävät ympäristöä muuttavat valmistelutyöt saattaa nykyistä selvemmin ennakkovalvonnan piiriin.
Entä vedenkulutus ja vaikutukset vesistöihin?
Metsähakkuut eivät ole datakeskusten ainoa ympäristövaikutus.
Datakeskukset tarvitsevat paljon sähköä ja jäähdytystä. Jäähdytysratkaisusta riippuen myös veden kulutus voi olla huomattava.
Muhoksen hankkeen arviointiaineistossa on käsitelty noin 20 miljoonan kuutiometrin vuotuista vedenottoa Oulujoesta. Kajaanin Otanmäen suunnittelussa on mukana vaihtoehtoja, joissa Oulujärvestä otettaisiin vettä vielä enemmän.
Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on runsaasti vettä. Suurilla vedenottomäärillä voi silti olla vaikutuksia vesistön tilaan ja vaikutukset vedenkorkeuksiin, vesiluontoon ja muuhun vedenkäyttöön on arvioitava huolellisesti.
Pelkkä vedenottomäärä ei kuitenkaan kerro kaikkia vaikutuksia. Olennaista on myös, kuinka suuri osa vedestä palautetaan vesistöön, missä lämpötilassa se palautetaan ja miten vedenotto vaikuttaa kalakantoihin sekä muiden vedenkäyttäjien, esimerkiksi lähialueen maanviljelijöiden, asemaan.
Myös useiden hankkeiden yhteisvaikutukset on selvitettävä. Yksittäisen hankkeen tarkastelu ei välttämättä kerro, mitä tapahtuu, jos saman vesistön äärelle rakennetaan useita datakeskuksia.
Kaikkia vaikutuksia ei välttämättä pystytä ennakoimaan tarkasti. Siksi arvioinnissa on tuotava esiin myös epävarmuustekijät ja mahdolliset vakavat haittavaikutukset. Päätöksentekijöiden on tiedettävä, millaisia riskejä hankkeeseen liittyy ennen kuin lupia myönnetään.
Entä Googlen lupaama uusi sähköntuotanto?
Kirjoitin aikaisemmin datakeskusten vaikutuksista sähkön riittävyyteen ja hintaan. Sen jälkeen esille on tullut yksi tärkeä tarkennus.
Google kertoi syyskuussa tukevansa Suomessa yhteensä 629 megawatin uutta tuulivoimakapasiteettia pitkäaikaisilla sähkönostosopimuksilla.
Syyskuussa esiteltyjen tuulivoimahankkeiden sopimukset oli kuitenkin tehty jo vuonna 2024, ja voimalat olivat aloittaneet tuotantonsa 2025. Ne eivät siis olleet syyskuun 2026 tilanteeseen verrattuna uutta tuotantoa. Googlen ilmoittama 629 megawattia ei siten tarkoita, että vastaava määrä uutta tuotantokapasiteettia rakennettaisiin syyskuun 2026 jälkeen.
Myös Googlen ja Fortumin välinen pitkäaikainen sähkönostosopimus koskee olemassa olevaa Loviisan ydinvoimalaa. Vaikka sopimus tukee voimalan käyttöiän jatkamiseen tarvittavia investointeja, se ei tarkoita uuden ydinvoimalan rakentamista.
Tämä ei toki vähennä pitkäaikaisten sähkönostosopimusten merkitystä. Kasvava ja ennustettava sähkön kysyntä kannustaa investoimaan uuteen tuotantoon, varastointiin ja kulutusjoustoon.
Alun perin esittämäni kysymys on kuitenkin edelleen avoin: kuinka paljon Googlen uusien datakeskusten sähkönkulutus kasvaa, kuinka paljon uutta sähköntuotantoa syntyy nykyisen kapasiteetin lisäksi ja mitä sähkön hinnalle tapahtuu?
Suomi tarvitsee investointeja – mutta millä ehdoilla?
Datakeskukset voivat tuoda Suomeen investointeja, merkittävästi rakentamisen aikaisia työpaikkoja, myös pysyvää työllisyyttä ja verotuloja.
Mutta ulkomaisen suuryrityksen investoinnin arvo ei sellaisenaan kerro, kuinka suuri taloudellinen hyöty siitä jää Suomeen. On tarkasteltava, paljonko toimintaa, arvonlisää ja verotettavaa tuloa Suomessa oikeasti syntyy. Investointien euromäärät eivät siis yksin kerro niiden merkityksestä Suomen kansantaloudelle. On arvioitava vaikutukset sähkön hintaan ja saatavuuteen, vesivarojen käyttöön ja riittävyyteen sekä ympäristöön laajemmin.
Datakeskusten sääntelystä on jo tehty kansalaisaloitteita. Niissä nostetaan esiin muun muassa sähkön- ja vedenkulutus sekä se, kuka maksaa datakeskusten edellyttämät infrastruktuuri-investoinnit. Nämä ovat kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia riippumatta siitä, miten yksittäisiin aloitteisiin suhtaudutaan.
Suuria Googlen kaltaisia investointeja ei tule tyrmätä, mutta niitä ei myöskään pidä hyväksyä hinnalla millä hyvänsä.
Googlen hankkeissa on nyt selvitettävä, mitä tapahtui, kuka vastaa tapahtuneesta ja miten vastaavat tilanteet estetään tulevaisuudessa. Tarvitaan myös riippumaton arvio datakeskusten taloudellisista hyödyistä, sähkönkulutuksesta, vedenkäytöstä ja ympäristövaikutuksista.
Suomi tarvitsee investointeja. Mutta investointien pitää kestää oikeudellinen, taloudellinen ja ympäristöllinen tarkastelu.
Kommentit