Mihin maailma on menossa – voimattomuutta vai valoa tunnelin päässä?

Maailmantalouden ”eliitti” kokoustaa Davosissa 22.-25.1.2019. Vuosittainen riskikatsaus julkistettiin jo viime viikolla. Se on surullista ja pelottavaakin luettavaa. Riskit ja haasteet ovat massiivisia: ilmastonmuutos, kyber-rikollisuus, geopoliittiset riskit ja jännitteet maailmankaupassa. Kun otetaan härkää sarvista, olisi jonkun näytettävä suuntaa edelläkävijänä. Euroopalla on tähän mahdollisuus, kunhan se pystyy voittamaan sisäiset - maailman mittakaavassa kuitenkin pienehköt - erimielisyytensä.

Riskit ja haasteet ovat massiivisia: ilmastonmuutos, kyber-rikollisuus, geopoliittiset riskit ja jännitteet maailmankaupassa.

Davosin vuosikatsauksessa selvästi vaikutuksiltaan vakavimmiksi arvioidut riskit vuonna 2019 liittyvät ilmastonmuutokseen. Kärkikolmikon muodostavat äärimmäiset sääilmiöt, epäonnistuminen ilmastonmuutoksen hidastamisessa tai siihen sopeutumisessa sekä luonnonkatastrofit. Silmiin pistää myös riski luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisesta, sillä lajien määrä luonnossa on vähentynyt 60 % viimeisten 50 vuoden kuluessa. Realisoituessaan tämä johtaisi paitsi konkreettisiin ongelmiin ruokaketjussa myös laajemmin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin ongelmiin: hyvinvointi ja tuottavuus laskisivat. Luonnon monimuotoisuuden häviäminen heijastuisi jopa fyysiseen turvallisuuteen.


Kymmenestä merkittävimmästä riskistä viisi liittyy luontoon, yksi teknologiaan (kyber-iskut), kaksi yhteiskunnalliseen tilanteeseen (maahanmuutto/pakolaisuus sekä veden niukkuus, jonka mielestäni voisi luokitella myös luontoon liittyviin riskeihin) ja kaksi geopoliittiseen tilanteeseen (valtioiden väliset konfliktit ja valtioden sisäiset ongelmat hyvässä hallintotavassa). Toteutumisen todennäköisyyden perusteella arvioituna taloudellisia riskejä pidetään raportissa merkittävimpänä. Näitä ovat talousvakaus, inflaatio/deflaatio -kehitys, rahoitusrakenteiden pettäminen ja työttömyys. Tuoreiden talouskasvua ennustavien lukujen perusteella (mm. Kiinan talouskasvun hidastuminen) voi sanoa, että kasvun vauhdin hiljeneminen on maailmanlaajuinen riski. Markkinoiden kehityksen arvioidaan muuttuvan hankalammin ennakoitavaksi. Kansantaloudet velkaantuvat paitsi Euroopassa, myös maailmanlaajuisesti.

Tuoreiden talouskasvua ennustavien lukujen perusteella voi sanoa, että kasvun vauhdin hiljeneminen on maailmanlaajuinen riski.

Geopoliittiset ja geotaloudelliset jännitteet kuten kauppasodat muodostavat esteen yhteisille toimille, jotka olisivat välttämättömiä tilanteen hallitsemiseksi.

Samaan aikaan kun riskit kasvavat, näyttää siltä, että kansainvälisen yhteisön tahto puuttua asioihin vähenee. Kansallinen egoismi kasvaa ja moninkertaistaa haasteita. America-first -linjaa ajava Presidentti Donald Trump ei ole Davosissa paikalla, eikä USA:sta ole hänen tilallaan edes delegaatiota – pitkään jatkuneen valtionhallinnon työseisauksen johdosta, sanotaan. Emanuel Macron ei ole paikalla keltaliivien protestien jatkuessa.


Samaan aikaan kun riskit kasvavat, näyttää siltä, että kansainvälisen yhteisön tahto puuttua asioihin vähenee.

Kansallisiin ongelmiin on luonnollisestikin puututtava, mutta samalla on huomioitava, että jos keskitytään vain paikallisten tulipalojen sammuttamiseen, voivat roviot maailmalla leimahtaa.

Maailma muuttuu nopeassa tahdissa, ja kehitys aiheuttaa ihmisille epävarmuutta ja pelkoa. Teknologian kehitys luo mahdollisuuksia, mutta esimerkiksi työpaikkojen luonteen muuttuminen aiheuttaa toisaalta työttömyyttä ja syrjäytymisen riskit kasvavat.


EU:lla on näytön paikka


2019 vuosikatsaus keskittyy ensimmäistä kertaa myös emotionaalisiin riskeihin. Monissa maissa ihmisten usko tulevaisuuteen on laskenut. Kyselyssä, jossa selvitettiin, uskovatko ihmiset, että heillä tulee olemaan paremmat olot kuin vanhemmillaan, tulokset olivat keskimäärin vielä positiivisia, mutta positiivisuus suhteessa negatiivisuuteen on kääntynyt laskuun. Se on mielestäni huolestuttavaa.


Tarvitaan käänne, jolla saadaan palautettua kansalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja instituutioiden kykyyn toimia yhteisen edun nimissä. Tarvitaan käänne, jolla saadaan herätettyä ihmisten halu saavuttaa tuloksia yhdessä puhtaan individualismin sijaan.  

Vuosikatsauksessa nykytilaa kutsutaan ”vihan aikakaudeksi” – yleisen masennuksen ja pelon ilmapiirin lietsominen yleistyy. Väkivalta, köyhyys, eriarvoistuminen ja syrjäytymisen riski kasvavat. Kaikki nämä ilmiöt ovat erinomaista kasvupohjaa populismin nousulle, mikä puolestaan vetää mattoa vapaan demokratian alta antaen kasvutilaa myös uuden tyyppiselle yksinvallalle, johon mm. Unkarin Victor Orban ja Turkin Receep Erdogan (USA:n ja Venäjän johtajista puhumattakaan) pyrkivät.


Davosin vuosikatsausta lukiessa pyrkii valtaamaan voimattomuuden tunne. Riskit tuntuvat tavallisen ihmisen mittakaavassa liian suurilta tartuttaviksi. Kansainvälisen yhteisönkin tahto pyrkiä kääntämään tilannetta paremmaksi näyttää uupuneen.

Jotta edellä mainittu, populismia ruokkiva kehitys voitaisiin pysäyttää – ainakin EU-maissa uskon sen olevan vielä mahdollista – tarvitaan käänne, jolla saadaan palautettua kansalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja instituutioiden kykyyn toimia yhteisen edun nimissä. Tarvitaan käänne, jolla saadaan herätettyä ihmisten halu saavuttaa tuloksia yhdessä puhtaan individualismin sijaan.  


Uskon, että tässä ja nyt on Euroopan unionilla näytön paikka. EU:lla on myös tarvittava taloudellinen voima takanaan, kunhan jäsenvaltiot ja jäsenvaltioiden kansalaiset näkevät, että yhteisvoimin päästään parhaaseen tulokseen. Tarvitaan maalaisjärjelläkin ymmärrettävää oikeudenmukaisuutta. EU:n tulee olla voimakas ”suurissa kysymyksissä” ja siirtyä enemmän syrjään ”pienissä kysymyksissä”.



0 katselukertaa