EU on onnistunut tasaamaan sosiaalista eriarvoisuutta - silti työn sarkaa Euroopassa riittää



Yksi suurista kysymyksistä tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa 26.5.2019 on

se, kuinka suuren kannatuksen anti-liberaalit, euroskeptiset liikkeet tulevat saamaan.

Nk. ”Maailman eriarvoisuus laboratorio”(World Inequality Lab) on tehnyt

yksityiskohtaisen tutkimuksen (https://wid.world/document/european-inequality-wil-

report-2019-en-pdf/ ) tulojen jakautumisesta EU:ssa viimeisten 40 vuoden aikana. Se

avaa eriarvoisuuden kenttää Euroopassa ja tuo mielenkiintoisia näkökulmia

keskusteluun. Kun tarkastellaan esimerkiksi yksilön osuutta nettomääräisen

kansantulon kokonaismäärästä (eli ottaen huomioon julkisen talouden menot,

omistusasuntojen arvon, yritysten voitot verojen jälkeen ja rajat ylittävät

pääomavirrat) voidaan todeta kolme johtopäätöstä:


1. Epätasa-arvoisuus eri Euroopan alueiden välillä on tasaantunut. Näin on

käynyt myös Itä-Euroopan maissa, joissa kommunismin kukistuttua ja rauta-

esiripun pudottua tasa-arvon ajatus lähti ensin voimakkaana liikkeelle.


2. Rikkaiden ja köyhien maiden välillä tapahtuvat yksityisten tahojen tulonsiirrot

(tilisiirrot ja yritysten rajat ylittävät voitot) ovat paljon suuremmat kuin EU:n

budjetista tehtävät julkiset tulonsiirrot. Toisin kuin siirrot EU:n budjetista,

yksityiset tulovirrat hyödyttävät rikkaita maita köyhempien EU-maiden

kustannuksella. Erityisesti Itä-Euroopasta siirretään merkittävä osa

kansantalouden tuloista sijoitusten tuotoksi Länsi-Euroopassa oleville

ulkomaisille omistajille.


3. Pohjoismaissa tulojen jakautuminen on tasaisempaa kuin muualla

Euroopassa. Tämä johtuu kuitenkin kansallisista verojärjestelmistä, eikä

niinkään pääoman tuottojen siirroista.


Sosiaalisen epätasa-arvon lisääntymistä käytännössä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja

erityisesti Itä-Euroopan maissa käytetään populistisena perusteluna nousevalle EU-

vastaiselle asenteelle. Luvut osoittavat kuitenkin, että valtioiden välisen epätasa-

arvon lisääntyminen johtuu suurimmalta osin epätasa-arvon lisääntymisestä

yksittäisissä jäsenmaissa. Jäsenmaiden sisäiset tuloerot ja tuloerojen tasaaminen

kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden hallituksille. Niillä on siihen keinot ja toimivalta – ei

EU:n toimielimillä.


Raportti osoittaa myös, että viimeisten neljän vuosikymmenen aikana kasvu on

kattanut lähes koko Euroopan, ja ollut paljon laajempaa kuin esimerkiksi

Yhdysvalloissa. Samaan aikaan, kun Euroopassa vähätuloisemman 50 % osuuden

väestöstä keskimääräiset reaalitulot kasvoivat 37 prosenttia vuodesta 1980 vuoteen

2017 ja ylsivät siten lähes koko väestön keskiarvotulojen tasalle, oli vastaava nousu

Yhdysvalloissa samana aikana vain kolme prosenttia.


Työsarkaa pahimman eriarvoisuuden poistamiseksi toki jää vielä erityisesti

jäsenmaiden sisällä eri alueiden välillä kuten Euroopan uudistuskeskuksen

uusi raportti korosta. (https://www.cer.eu/sites/default/files/pbrief_eusort_2030_8.5.19.pdf). Kaiken kaikkiaan eurooppalainen malli on kuitenkin parempi kuin missään päin muualla

maailmassa oleva vaihtoehto. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa parempaa Eurooppaa

EU:n kautta. Eriarvoisuuden lisääntyminen on maailmanlaajuinen ilmiö, eikä

Euroopassa syypää sille ole EU.

151 katselukertaa