Ceuta ei ole vain Espanjan asia – se on myös Suomen asia

Ceutan tapahtumista käydään Suomessa vilkasta keskustelua. Keskustelu on keskittynyt pitkälti siihen, oliko yksittäisen ministerin lausunto oikea vai väärä.

Minusta tärkeämpi kysymys on toinen.

Miten Suomi varmistaa, että saamme muiden Euroopan maiden tuen silloin, jos joskus itse kohtaamme vastaavan kriisin?

Viime viikolla Espanjan Ceutaan saapui muutamassa päivässä arviolta 50 000 ihmistä Marokosta yli Euroopan unionin ulkorajan. Tapahtuma käynnisti keskustelun siitä, pitäisikö Espanjan vastaisille Schengen-sisärajoille palauttaa rajatarkastukset.

Schengen-järjestelmän perusajatus on vapaa liikkuvuus ilman sisärajatarkastuksia. Siksi niiden palauttaminen olisi erittäin poikkeuksellinen toimenpide.

On kuitenkin tärkeää todeta, että poikkeuksellisissa tilanteissa jäsenmaan on voitava ryhtyä myös poikkeuksellisiin toimiin. Tämä ei kuitenkaan ole kirjoitukseni ydinkysymys.

Olennaisempi kysymys on mielestäni se, miten Euroopan unionin pitäisi toimia silloin, kun yksi jäsenmaa kohtaa koko unionia koskevan kriisin.

Suomi on Euroopan unionin ulkorajavaltio. Meillä on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Jos joskus joutuisimme vastaavanlaisen paineen kohteeksi, toivoisimme varmasti muiden jäsenmaiden tulevan nopeasti tueksemme.

Juuri siksi meidän kannattaa miettiä tarkkaan myös sitä, millaisena kumppanina muut Euroopan maat meidät näkevät.

Yli 25 vuoden EU-työkokemukseni perusteella voin sanoa yhden asian: Euroopan unionissa muistetaan hyvin, miten jäsenmaat käyttäytyvät vaikeina hetkinä. Luottamusta rakennetaan vuosia, mutta se voi rapautua yllättävän nopeasti.

Minulle vahva Euroopan unioni ei tarkoita sitä, että Bryssel tekee kaiken.

Se tarkoittaa sitä, että jäsenmaat kantavat oman vastuunsa – ja auttavat toisiaan silloin, kun yksi jäsenmaa kohtaa koko unionia koskevan kriisin.

Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi Frontexin tukea ulkorajavalvontaan, yhteisen tilannekuvan muodostamista, yhteistyötä ihmissalakuljetuksen torjumiseksi tai yhteistä vaikuttamista lähtö- ja kauttakulkumaihin. Kysehän ei ole siitä, että Espanjan ongelma siirtyisi Euroopan unionille, vaan siitä, että yhteistä ulkorajaa puolustetaan yhdessä.

Pienen maan vaikutusvalta ei synny siitä, että se on suurin.

Se syntyy siitä, että siihen luotetaan.

Siksi uskon, että Suomen etu on olla maa, joka kantaa vastuunsa, rakentaa luottamusta ja tukee muita jäsenmaita silloin, kun ne kohtaavat koko Euroopan unionia koskevan kriisin. Jos joskus itse tarvitsemme apua, toivon, että muut muistavat meidän toimineen samalla tavalla.