Yksi suurista kysymyksistä tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa 26.5.2019 on
se, kuinka suuren kannatuksen anti-liberaalit, euroskeptiset liikkeet tulevat saamaan.
Nk. ”Maailman eriarvoisuus laboratorio”(World Inequality Lab) on tehnyt
yksityiskohtaisen tutkimuksen (https://wid.world/document/european-inequality-wil-
report-2019-en-pdf/ ) tulojen jakautumisesta EU:ssa viimeisten 40 vuoden aikana. Se
avaa eriarvoisuuden kenttää Euroopassa ja tuo mielenkiintoisia näkökulmia
keskusteluun. Kun tarkastellaan esimerkiksi yksilön osuutta nettomääräisen
kansantulon kokonaismäärästä (eli ottaen huomioon julkisen talouden menot,
omistusasuntojen arvon, yritysten voitot verojen jälkeen ja rajat ylittävät
pääomavirrat) voidaan todeta kolme johtopäätöstä:
1. Epätasa-arvoisuus eri Euroopan alueiden välillä on tasaantunut. Näin on
käynyt myös Itä-Euroopan maissa, joissa kommunismin kukistuttua ja rauta-
esiripun pudottua tasa-arvon ajatus lähti ensin voimakkaana liikkeelle.
2. Rikkaiden ja köyhien maiden välillä tapahtuvat yksityisten tahojen tulonsiirrot
(tilisiirrot ja yritysten rajat ylittävät voitot) ovat paljon suuremmat kuin EU:n
budjetista tehtävät julkiset tulonsiirrot. Toisin kuin siirrot EU:n budjetista,
yksityiset tulovirrat hyödyttävät rikkaita maita köyhempien EU-maiden
kustannuksella. Erityisesti Itä-Euroopasta siirretään merkittävä osa
kansantalouden tuloista sijoitusten tuotoksi Länsi-Euroopassa oleville
ulkomaisille omistajille.
3. Pohjoismaissa tulojen jakautuminen on tasaisempaa kuin muualla
Euroopassa. Tämä johtuu kuitenkin kansallisista verojärjestelmistä, eikä
niinkään pääoman tuottojen siirroista.
Sosiaalisen epätasa-arvon lisääntymistä käytännössä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja
erityisesti Itä-Euroopan maissa käytetään populistisena perusteluna nousevalle EU-
vastaiselle asenteelle. Luvut osoittavat kuitenkin, että valtioiden välisen epätasa-
arvon lisääntyminen johtuu suurimmalta osin epätasa-arvon lisääntymisestä
yksittäisissä jäsenmaissa. Jäsenmaiden sisäiset tuloerot ja tuloerojen tasaaminen
kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden hallituksille. Niillä on siihen keinot ja toimivalta – ei
EU:n toimielimillä.
Raportti osoittaa myös, että viimeisten neljän vuosikymmenen aikana kasvu on
kattanut lähes koko Euroopan, ja ollut paljon laajempaa kuin esimerkiksi
Yhdysvalloissa. Samaan aikaan, kun Euroopassa vähätuloisemman 50 % osuuden
väestöstä keskimääräiset reaalitulot kasvoivat 37 prosenttia vuodesta 1980 vuoteen
2017 ja ylsivät siten lähes koko väestön keskiarvotulojen tasalle, oli vastaava nousu
Yhdysvalloissa samana aikana vain kolme prosenttia.
Työsarkaa pahimman eriarvoisuuden poistamiseksi toki jää vielä erityisesti
jäsenmaiden sisällä eri alueiden välillä kuten Euroopan uudistuskeskuksen
uusi raportti korosta. (https://www.cer.eu/sites/default/files/pbrief_eusort_2030_8.5.19.pdf). Kaiken kaikkiaan eurooppalainen malli on kuitenkin parempi kuin missään päin muualla
maailmassa oleva vaihtoehto. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa parempaa Eurooppaa
EU:n kautta. Eriarvoisuuden lisääntyminen on maailmanlaajuinen ilmiö, eikä
Euroopassa syypää sille ole EU.